Toinen viikko täällä alkaa olla lopuillaan ja elämä kulkee omalla painollaan. Arkisin päivät alkavat kielikurssilla vielä parin päivän ajan. En ole järin innostunut sloveenin kielestä, saati sitten sen opettelusta intensiivikurssin tahtiin (itseasiassa nytkin pitäisi koittaa lukea ensi viikon koetta varten, mikä on varmasti syy siihen että kummasti löytyi aikaa kirjottaa blogia..). Mutta varmasti kurssilta jää käytännön kannalta jotain hyödyllistäkin mieleen, esimerkiksi ruokalistan arvuuttelu sekä oikean vessan valitseminen on helpompaa :D Ja mikä tärkeintä, näinä kahtena viikkona on mahdollisuus kotiutua, tutustua ihmisiin ja kaupunkiin sekä hoitaa käytännön järjestelyt kuntoon ennen lukukauden alkua. Kokonaan uuden kielen opettelu sekä jatkuva englannin puhuminen ottaa voimille ja yleensä iltapäivisin täytyy ladata hieman akkuja lounaan jälkeen. Niin ja se lounas itsessään, huhhuh, vaatii myös ruokalepoa. Alkuruuaksi keitto ja salaatti, pääruuaksi vaikkapa pizzaa, pastaa, kiinalaista, tortilloja, lihaa, kanaa tai kalaa ja vielä jälkkäri päälle - ja kaikki tämä siis valtion tukemana 2-3 eurolla (kuponkeja on käytössä yhtä monta kuin koulupäiviä kuussa). Tällä systeemillä muutamasta ravintolasta saa pikkupurtavaa myös ilmaiseksi. Heippa vaan omille ruuanlaittotaidoille! Englannin puhuminen sujuu pääosin hyvin, vaikka ennen lähtöä olinkin hieman huolissani. Välillä oikein hämmästyn itsekkin :D Mutta toki löytyy edelleen myös niitä hetkiä, jolloin pää tai suu taikka niiden yhteistyö ei vain toimi. Kielitaito alkaa kuitenkin iskostua, sillä puhumisen helpottumisen lisäksi huomaan välillä jopa ajattelevani englanniksi, ja esimerkiksi englannin kielisten kappaleiden sanoitukset kuulostavat huomaamattakin tarinoilta vaikken tavalliseti juurikaan kiinnitä niihin mitään huomiota. Tässä yhtenä iltana istuttiin porukalla keittiössä ja jotkut puhuivat keskenään omia kieliään. Päätin sitten puhua sekaan myös omaani ja kyllä tuntui niin oudolle! :D
Vaikka elämä täällä alkaakin normalisoitua, tarkemmin ajateltuna täällä olo tuntuu kuitenkin edelleen hyvin epätodelliselta. Vaihtoon lähtö ei koskaan ollut mikään suuri unelmani enkä neljän ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tehnyt lainkaan suunnitelmia sen suhteen, että vaihtoaika sopisi tutkintooni mahdollisimman hyvin. Vaihto ei koskaan ollut poissuljettu asia, mutta tuntui kuitenkin hyvin kaukaiselta. Viime keväänä hakuprosessin alettua tein kuitenkin päätöksen, että nyt se on mentävä tai kadun sitä lopun ikääni. Eihän tällaista tilaisuutta vain voi jättää käyttämättä. Halusin päästä kokemaan tuon tapahtumarikkaan ja ikimuistoisen ajan opiskelijan elämässä. Lisäksi vaikka pidänkin itseäni itsenäisenä ja hyvin erilaisissa tilanteissa pärjäävänä ihmisenä, totuus on kuitenkin se, etten koskaan ole joutunut pahoihin paikkoihin tai rakentamaan elämääni uudelle pohjalle - tämä hyvin pitkälti sen takia että olen asunut 25 vuotta yhdessä ja samassa kaupungissa perheen ja ystävien ympäröimänä. Lisäksi tyypillisen suomalaisen tavoin, englannin kielen taitoni on ilmennyt lähinnä koulutodistuksissa ja opintorekisteriotteissa. Hyvä perusta ehkäpä joo, mutta käytännön kommunikointitaitoja ei ole juuri tullut kulutettua liikaa lomamatkoja lukuunottamatta.
Miksi sitten Slovenia ja Maribor? Ensimmäinen valintakriteerini oli Eurooppa ja Erasmus-vaihto - vaihtojärjestelyt kun sujuvat useimmiten kivuitta tyyliin "valitse kohde, lähetä pari lappua, ota tästä rahaa ja painu ulkomaille!" Toinen valintaan vaikuttava tekijä oli opiskelukieli. Koska en puhu lainkaan saksaa ja espanjaa olen opiskellut vain alkeiden verran, vaihtokohteessa tuli pärjätä niin koulussa kuin myös arjessa hyvin englannilla (täällä paikallinen taloustieteiden tiedekunta järjestää kursseja englanniksi ja kurssit vielä istuvat tutkintooni aika passelisti). Tarjolla olevista kohteista en myöskään halunnut valita tavanomaista, vaan hieman jotain eksoottisempaa (jos nyt näin Euroopassa voidaan puhua) ja erilaista, josta en tiennyt aiemmin oikeastaan mitään. Eteläinen sijainti, edullinen hintataso ja hyvät matkustusyhteydet moniin maihin aina vain plussaa. Ja täällä sitä ollaan!
Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että Maribor on viihtyisä kaupunki sekä turvallisempi ja siistimpi kuin muut vierailemani kaupungit eteläisemmässä Euroopassa. Kadulla voi kulkea yömyöhäänkin huoletta, vessat ovat siistejä ja niistä löytyy paperia ja saippuaa, autot päästävät kävelijät suojateiden yli lähes poikkeksetta, hanavesi on juomakelpoista... Niin ja melkein kaikkialta löytyy myös avoin wifi-verkko! Olen kuitenkin kokenut hyvin vapauttavana 3G-verkosta luopumisen sekä jatkuvasti puhelimeen saapuvan sähköposti- ja facebook-virran lakkaamisen. Mutta ehdottomasti hyödyllinen olla olemassa kuitenkin. Täällä on myös helppo liikkua. Joka paikkaan pääsee näppärästi ja kaupunki on helppo hahmottaa, joten täällä ei todellakaan ole tarvetta millekkään gps-navigaattorille. Meidän vaihtareiden asiat täällä on myös järjestetty hyvin ainakin tähän asti. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita sekä paikallinen ESN (Erasmus Student Network) on täynnä mahtavia ja aktiivisia tyyppejä! Täytyy siis sanoa, että tähän saakka olen ollut todella tyytyväinen valintaani.
Nyt syömään ja myöhemmin illalla kuuntelemaan ABBA-coverbändiä, mahtavaa! Vapaa-ajasta lisää myöhemmin :)
Nyt syömään ja myöhemmin illalla kuuntelemaan ABBA-coverbändiä, mahtavaa! Vapaa-ajasta lisää myöhemmin :)
