Viimeisiä viedään

Talviset terveiset Mariborista! Viikonlopun aikana tännekkin saatiin viimein kunnon lumikerros sekä jopa kymmeneen asteen tienoilla kieppuvat pakkaset. Slovenia taitaa valmistella mua palaamaan Suomeen, sillä koko tammikuu on ollut vielä kaukana talvesta ja tähän saakka on saatu nauttia lähinnä aurinkoisista kevätpäivistä.

Joululoman jälkeen palasin Mariboriin 3.1. Ensimmäinen viikko meni aika unessa sanan kaikissa merkityksissä. Rattoisa uusi vuosi sekä parinkymmenen tunnin matkustus välillä Jkl-Tre-Hki-Wien-Graz-Maribor kerrytti aika lailla univelkoja, joten ensimmäiset päivät täällä kuluivat lähinnä akkuja lataessa. Vaihtarielämä ei lähtenyt käyntiin samalla tahdilla mihin se ennen joulua jäi, kun ihmiset vasta palailivat pikkuhiljaa joululomiltaan enkä itsekkään ollut kovin aktiivisella tuulella. Mutta mahtui viikkoon sentään mäkiviikon humua Bischofshofenissa Itävallassa!

Toinen viikko menikin sitten lähinnä opiskellessa, uskokaa tai älkää! Paria bileitä sekä Ljubljanan äänestysreissua lukuunottamatta maltoin yllättävän sinnikkäästi liimata itseni työpöydän ääreen ja päntätä tenttiin. Ehkä tämä siksi, että tentti oli ainut laatuaan. Olen suorittanut täällä kielikurssin lisäksi vain kaksi kurssia, joista toisen jo ennen joulua harjoitustyöllä. (Vain kahden kurssin suorittamista täytyy vähän puolustella sillä, että viidennen vuoden opiskelijana tutkintoni pursuaa jo valmiiksi kaikenlaista turhaa tavaraa ja kaksi muuta aloittamaani kurssia olisin käynyt vain "huvin vuoksi", eikä opiskelu huvin vuoksi ole ollut ihan to do listan kärjessä.. :D) Tähän ainoaan tenttiini päätin siis satsata ja jopa kirjan kera, ja kyllä oli muuten työlästä! Olen totaalisesti menettänyt keskittymiskykyni ja unohtanut kuinka opiskella... Mutta skarppaus palkittiin ja laiskimus palaa Suomeen tutkintoon tarvittavien kurssien ja hyvien arvosanojen kera.

Keväinen Ljubljana

Strategic management - never again!

Montaakaan päivää en ehtinyt kouluhommien loppumista juhlia, kun angiina ja kuume pakottivat sängyn pohjalle. Tulipahan testattua paikallinen terveydenhuoltokin ennen Suomeen paluuta, ja täytyy kehaista, että viikonloppupäivystys sairaalalla toimi oikein sujuvasti. Hetken odottelun jälkeen pääsin englantia puhuvan lääkärin hoiviin, joka määräsi vuodelepoon antibioottikuurin kera. Muutama seuraava päivä kuluikin sitten lähinnä nukkuessa ja tuotantokausia tuijotellessa.

Vaikka nautinkin suunnattomasta kiireettömästä vapaa-ajasta ja laiskottelusta, tervehdyttyäni aloin tosissani kaivata jotain tekemistä. Osa kavereista puuhaa edelleenkin vielä opintojen parissa, osa on käymässä nyt lukukausien välissä kotonaan ja osa on lähtenyt jo lopullisesti kotiin. Minä taas olen väkisin koittanut etsiä tekemistä hopsin päivittämisestä, muuttoilmoituksista, kesätyöhakemusten lähettämisestä ym. normiarkeen paluuseen liittyvästä. Päivissäni ei yhtäkkiä ole ollut enää juurikaan sisältöä. On ollut kuitenkin kiva huomata, että isosta vaihtariporukasta löytyy aina seuraa jos vaan itse on aktiivinen, eikä aina tarvitse olla riippuvainen vakiintuneesta omasta porukasta. Vielä viimeisenkin vaihtokuukauden aikana olen siis tutustunut paremmin moniin hyviin tyyppeihin, jotka vielä syksyllä olivat lähinnä moikkaustuttuja.

Ohjelmaa ei joka tapauksessa ole enää liiaksi ollut, joten oli oikein kiva kun koulukaverini Tanja saapui viikko sitten sunnuntaina kesälukukaudeksi Mariboriin ja olen saanut näyttää hänelle paikkoja ja jakaa vinkkejä. Viikonloppuna käytiin myös Grazissa moikkaamassa Karoa ja Itävaltalaista vaihtarielämää. Toisaalta kadehdin uusia vaihtareita ja tänne jääviä, joilla koko vaihtorumba on vielä edessä päin. Toisaalta mietin, että pystyisinköhän tuohon enää toista lukukautta putkeen... :D

Viime viikolla oli myös ESN:n järjestämä Ski Day Kopessa. Kope on samaa vuorta kuin myös tässä Mariborin laidalla oleva Pohorje, mutta noin tunnin ajomatkan päässä täältä. Mariboriin verrattuna Kope oli ihana talven ihmemaa. Jäätävä kylmyys ja vain kaksi valaistua rinnettä tekivät vaan laskemisesta vähän tylsää, mutta 20 euron hintaan kannatti ehdottomasti. Tämä 20 euroa kun sisälsi bussikyydin, välineet, rinnelipun ja illallisen... Kallista vai mitä :D

Tällä viikolla suunnitelmissa on pakkausta, siivousta, kavereiden näkemistä, viimeisiä bileitä ja vaihtopapereiden hoitamista, sillä perjantaina koittaa lähtö kotiin. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä haikeammaksi tulen. Olen elänyt viisi kuukautta aivan toisenlaisessa todellisuudessa, josta paluu normaalien rutiinien ja velvollisuuksien ääreen tuntuu hyvin hankalalta ja kaukaiselta. Toisaalta kuitenkin odotan myös, että pääsen jatkamaan elämääni Suomessa. Luulen, että tämä on oikea aika lähteä kotiin. Olen saanut vaihtoajaltani kaiken sen mitä siltä tarvitsinkin, ellen enemmänkin.

Nähdään Jyväskylässä!

<3 Keeka

Ja niin tuli joulu, mutta missä välissä?

Täällä ollaan Suomessa, lomalla lomasta :) Pari viikkoa joululomaa ja uuden vuoden jälkeen takaisin Mariboriin vielä reiluksi kuukaudeksi. Mihin se syksy oikein vierähti?

Syys- ja lokakuun alkuhuuman jälkeen arki Mariborissa tuli kuin tulikin vastaan. Ei elämästä toki tylsää tullut, mutta vaihtohuumasta tuli osa normaalia arkea - uusi elämäntapa ja siihen liittyvät tapahtumat muuttuivat rutiineiksi. Rutiineilla tarkoitan mm. päivittäisiä lounastreffejä, kahta luentoa viikossa, alkuviikon pyykinpesua ja kouluhommia (kyllä, olen puuhastellut myös kotiaskareiden sekä muutaman esseen ja powerpointin parissa :D), keskiviikon Erasmus-bileitä, illanviettoja vaihtarikavereiden kanssa ja viikonlopun reissuja. Sinänsä tosin päivittäistä tai viikottaista ohjelmaa ei ole todellakaan ollut kiireeksi asti. Elämä on leppoisaa ja vapauttavaa, sillä velvollisuuksista ei ole tietoakaan. Päivät ja viikot kuluvat edelleen silti aivan kamalaa vauhtia! Mariboriin palauttuani vaihtoaikaa on jäljellä viisi viikkoa. Viisi viikkoa! Joulu ja Suomi-visiitti taisi tulla ihan hyvään saumaan. Ensinnäkin, sain tuotua täyden lastin tavaraa jo nyt kotiin, mikä vähentää päänvaivaa helmikuussa kun kotiinlähdön aika koittaa. Toiseksi, hetken hengähdyksen jälkeen loppuvaihto tuntuu varmasti vielä entistä merkityksellisemmältä. Viimeistään nyt huomaan, kuinka kiintynyt olen tuohon kaupunkiin ja tapaamiini ihmisiin. Maribor ei tosiaan ole enää vain kaupunki, johon tulin viettämään yhden lukukauden.

Mariborin lisäksi olen kolmen kuukauden aikana nähnyt paljon myös muuta ympäröivää Eurooppaa. Olen ollut etuoikeutetussa asemassa asuessani näin otollisella paikalla matkustelua ajatellen. Viime lauantain vietin Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa kierrellen nähtävyyksiä, viime keskiviikkona olin ESN:n XMAS bileissä samaisessa kaupungissa, jonne kokoontuivat vaihtarit ympäri maan, ja lukukauden alussa vierailin kymmenisen muuta kohdetta ympäri kaunista Sloveniaa.

Anna ja Ljubljana

Muuta entistä Jugoslaviaa näin lokakuun pikavisiitillä Kroatian Zagrebissa sekä marraskuussa Balkan-tripillä Bosnia-Herzegovinassa, jossa kävimme Sarajevossa ja Mostarissa. Vielä 20 vuotta sitten samaan Jugoslavian sosialistiseen liittovaltioon kuuluneet Bosnia-Herzegovina ja Slovenia ovat kirjaimellisesti nykyään aivan eri maata. Bosnia-Herzegovina on selkeästi itämaisempi, kärsineempi ja köyhempi valtio, jonka vaikea historia ja poliittiset kiemurat ulottuvat sodan ajoilta aina nykypäivään saakka. Tämän syksyn aikana kiinnostus muuta maailmaa ja historiaa kohtaan on kyllä noussut aivan uudelle tasolle, ja Bosnia-Herzegovina jos mikä todella herättää ajatuksia ja saa sukeltamaan Wikipediaan...  Tiesittekö, että maassa on yhteensä 700 vaaleilla valittua edustajaa, yli 140 ministeriä sekä 3 presidenttiä, joista aina yksi vuorollaan toimii valtionpäämiehenä kahdeksan kuukautta kerrallaan, hallintojärjestelmän ylläpitoon kuluu noin 60% valtion budjetista!  (Siskon kommentti: "Kuulostaa yhtä toimivalta elimeltä niiden hallitus ku JYY, sanois Vellu Soukka!")

Marraskuussa tein myös viikonloppureissun kolmen saksalaisen kanssa Budapestiin Unkariin, jonka historiallinen arkkitehtuuri sai myös kaipaamaan kouluaikojen hissan kirjoja; kukas se Sissi olikaan ja milloinkas oli se Itävalta-Unkarin aika... Kyllä muuten kannatti lähteä reissuun saksalaisten kanssa. Usein tällaisissa tilanteissa ajautuisin kartanpitelijän ja päällepäsmärin rooliin, mutta saksalaisten suunnitelmallisuuden ja organisisointihalun ollessa ehkä omani potenssiin kymmenen, luovutin suosiolla ohjat ja nautiskelin letkan perällä maisemista räpsien valokuvia. Ja kyllä muuten viihdyin! Eivät meinanneet edes uskoa, kun kerroin että tämä poikkeaa normaalista käytöksestäni aika lailla, "I'm on vacation from my leadership!" :D Yleistäen saksalaiset ovat siis erittäin organisointikykyisiä, perusteellisia ja täsmällisiä. Kunnioitettavia luonteenpiirteitä toki, mutta paketin mukana kolikon kääntöpuolella puolestaan tulevat esiin kriittisyys, tuomitsevuus ja ennakkoluulot totuttua huonompaa tai erilaista kohtaan. "This could never happen in Germany" on lause, jonka olen kuullut vähän liiankin usein... Mutta erittäin mukavaa matkaseuraa joka tapauksessa ja Budapestihan on aivan mahtava! Vaikuttava kaupunki, jossa kierreltävää riittää useaksi päiväksi (niin ja illaksi - pimeällä valaistus imartelee mahtipontista kaupunkia entisestään).

Niin ja sitten se Wien ja vielä pari kertaa Wien. Lokakuun lopussa teimme päivän roadtripin Slovakian Bratislavaan ja Itävallan Wieniin. Tuolloin Wienin osuus jäi pikakierrokseksi, joten tottahan toki sinne piti päästä uudelleen, ensin siskojen kanssa viikonlopuksi ja vielä päiväksi ennen Suomeen paluutani. Wien on upea, kulttuuririkas ja helppo kaupunki turistille: paljon nähtävyyksiä, joista useimmat sijaitsevat kävelyreitin varrella keskustassa ja tarvittaessa paikasta toiseen pääsee kätevästi metrolla. Ja sitten ne kolme asiaa mitä turistin tulee Wienissä kokea: Sacherkakku, Wiener schnitzel ja klassinen musiikki. Joulunaikaan listaan tulee ehdottomasti lisätä myös joulumarkkinat (erityisesti Rathausilla) sekä Glühwein. Joulukuussa Wien on kyllä ihana valoineen ja joulukojuineen. Ainut huono puoli on se, että en ole yksin samaa mieltä - väkeä meinaan riittää.

Viikonloppuna vietin siis vielä yhden ekstralauantain tuossa ihanassa kaupungissa, sillä lentoni Suomeen oli sunnuntaiaamuna. Päivällä treffasin pikaisesti Karoa ja hänen vaihtokavereitaan Grazista, jotka sattumalta osuivat samana viikonloppuna Wieniin. Kun tuo porukka suuntasi Jokereiden European Trophy peliin, hengailin loppupäivän onnistuneesti itsekseni. Kiersin jouluisia keskustan katuja, kävin Karlsplazin joulumarkkinoilla,  bongasin vieressä olevan konserttitalon, päätin poiketa sisään ja ajauduin kuuntelemaan kahdeksi tunniksi Bachia :D Viime hetken lippu neljällä eurolla ja salissa vain sekunteja ennen kuin kapellimestari astui lavalle.

Karlskirche

Wiener Musikverein

Nyt keskityn hetkeksi joulun viettoon ja Suomi-elämään ja painun sitten takasin muille maille ottamaan kaiken irti viimeisistä viikoista Sloveniassa. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!
- Keeka

Ainiin. Moni muuten varmaan miettii, millä nimellä vaihtarikaverit mua oikein kutsuvat. Esitellessäni itseni saan jatkuvasti vastaan tyrmistyneen katseen "Sorry, could you repeat?" :D Joo, ehkäpä Kerttuli ei oo ihan helpoimmasta päästä ulkomaiseen(kaan) suuhun. Kun yritän tarjota lempiänimeä Keeka, moni vastaa että se on ihan yhtä vaikea! Niinpä mulle on jäänyt käyttöön Kerttuli-nimi, jota itseasiassa aika harva käyttää edes Suomessa :D Kerttuli, Kertulli, Gertli, Kertulii, Khertuli... noh, useimmiten ainakin tunnistan itseni :D

Checklist vaihtoonlähtijälle

Tämän blogin perimmäinen tarkoitus on välittää kuulumisia koti-Suomeen sekä toimia itselleni jonkinlaisena päiväkirjana vaihtoajasta. Blogi myös korvaa vaihtoraportin kotiyliopiston kv-palveluiden käyttöön, joten olen tässä pikkuhiljaa koonnut sekalaista muistilistaa (ah listat <3), jos vaikkapa joku vaihtoonlähtijä sattuisi tänne eksymään. Vinkit koskevat erityisesti Sloveniaa ja Mariboria, mutta osittain käypiä varmasti myös muihin maihin lähtiessä. Osa on itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti tästä on jollekkin jotain hyötyä :)

TO-DO LISTALLA ENNEN LÄHTÖÄ

• Hakulomake ja learning agreement kohdeyliopistoon
• Apurahahakemus
• Opintotukimuutos
• Osoitteenmuutos (taloyhtiö & posti)
• Vakuutukset (koti- & matkavakuutus)
• Eurooppalainen sairaanhoitokortti 
• Pankkiasiat: uusi tunnuslukulista, e-laskut, IBAN/SWIFT koodit, toinen pankkikortti (hyvä olla mukana esim. sekä Visa Electron että Mastercard/Visa)
• Ulkomaille lähtevien ilmottautumislomake yliopistolle
• Puhelinliittymä, nettisopimus, sähkösopimus
• Reseptit ja lääkkeet
• Matkustusilmoitus (ulkoasiainministeriö)
• Ilmoitus muutosta ulkomaille tai tilapäisesta oleskelusta ulkomailla (Kela)
• Oleskelulupa- ja viisumikäytännöt (EU-maihin ei tosin viisumia tarvitse & oleskelulupa hoidetaan paikan päällä) 

PASSIKUVAT

Näille on tarvetta jatkuvasti. Neljän arkki tuskin riittää. Välillä vaaditaan virallinen kuva, välillä saattaa pärjätä ihan vain printatullakin. (Passikuva kannattaa skannata koneelle, jotta voi sitten printata lisää jos ja kun oikeat loppuvat...)

• Accommodation formalities, 2 kpl
• Recidence permit, 1 kpl
• ISIC-kortti, 1 kpl (International Student Identity Card, tilaa täältä). Tämän tilasin jo Suomessa, koska sain sillä alennusta lennosta. Muuten ei ole tullut vielä tarvetta. 
• ESN-kortti, 1 kpl
• ÖBB-alennuskortti, 1 kpl. 19,90€ alennuskortti Itävallan juniin, jolla saa hinnasta melkein puolet pois. (Alennuskortti & junalippu Wienistä Mariboriin maksoi yhteensä lähes saman verran kuin normaalihintainen lippu, joten järkevä ostos jos käyttää ÖBB:tä toistamiseen)
• Kirjastokortti, 1 kpl

RESIDENCE PERMIT

Sanovat että tälläinen tulee olla jos oleskelet maassa pidempään kuin 3kk. Byrokratian kiemuroita nam. Tätä varten:

• Passi / henkilökortti
• Acceptance letter
• Eurooppalainen sairaanhoitokortti
• Vuokrasopimus / muu vahvistus asumisesta jos asut yksityisessä vuokrakämpässä
• Kopiot edellisistä
• Declaration of finances. Tämän dokumentin saat ESN:ltä eikä vaadi muuta kuin oman allekirjoituksesi - vakuuttaa että sinulla on riittävästi varoja Sloveniassa oleskelusi aikana.
• Kuva (3,5 × 4,5cm). Ja tämän pitää olla virallinen. Esim. jos hampaat näkyvät tai tausta on väärä tai pää on suhteessa liian pieni tai muuta höpönlöpön, niin ei muuta kun uusia kuvia ottamaan.
• 8,80€ luvasta & 2€ ID-kortista 
• Kärsivällisyyttä.

OTA MUKAASI MYÖS

• LAN-kaapeli. Saatat tarvita piuhan päästäksesi verkkoon
• Toinen puhelin paikallista puhelinliittymää varten
• Matkavakuutus
• Skannatut & printatut dokumentit kaikesta mahdollisesta
• Juustohöylä. Jos matkalaukussa on tilaa, kannattaa ottaa  mukaan joitain muitakin syömävehkeitä. Ja vedenkeitin on myös todella näppärä! Mutta onhan niitä kauppoja täälläkin.
• International dinneriä varten jotain tarjottavaa (& rekvisiittaa) Suomesta

MUUTA HUOMION ARVOISTA

• Asiat saattavat tapahtua raastavan hitaasti, joten älä hermostu jos sähköposteihisi ei vastata, acceptance letteriä ei kuulu tai paikan päällä et tahdo saada informaatiota ihmisiltä, joiden tulisi jakaa sitä työkseen. Kaikki järjestyy kyllä ja sinnikkyys palkitaan!
• Älä ylläty ensimmäisellä käynnilläsi asuntolan vessassa: saatat tarvita oman vessapaperirullan.
• Lakanat löytyy asuntolasta, mutta tarvitset omat pyyhkeet.
• Hanavesi Sloveniassa on juomakelpoista
• Mariborissa löydät käyttöösi usein avoimen wifi-verkon
• Hintataso täällä esim. vaate- ja ruokakaupoissa (poislukien alkoholihyllyt :P) ei ole suomalaisellekaan paljoa totuttua halvempi, mutta muuten eläminen, kuten ulkona syöminen ja juominen, taksilla kulkeminen jne. jää ~puoleen Suomen hinnoista.

Olet todellakin mitä syöt

Niin siinä sitten kävi, että viime viikolla vihdoin flunssa taltutti myös mut ja pakotti laittamaan Erasmus-elämän pienemmälle vaihteelle. Syksy, asuntolallinen ihmisiä saman katon alla sekä vaihtarielämä ovat todellakin tehneet tehtävänsä, sillä täällä sairastaa vuorollaan jokainen, epäonnisimmat pahimmassa tapauksessa joka kierroksella. Minä, en-ole-koskaan-kipeä, sinnittelin kyllä viimeisten joukkoon, mutta sain kuin sainkin myös osani jäätävästä kurkkukivusta ja rumimman kuulosesta yskästä koskaan. Nyt alkaa olo onneksi olla kaikin puolin parempi - tauti hellittää ja viikon breikki tuntuu itseasiassa oikein hyvälle.

Yksi asia fyysisessä olossani kuitenkin mättää: täällä ollessani olen muutenkin ollut tavallista voimattomampi. Aluksi ajattelin sen johtuvan uudesta ympäristöstä ja vieraasta kielestä,  myöhemmin hektisestä elämäntavasta ja univelasta. Osuutensa toki näilläkin, mutta viime aikoina olen alkanut kuitenkin syyttää yhä enemmän ruokavaliotani. Huomasin runsaiden lounaiden vaikuttavan olooni jo heti vaihtoajan alussa, mutta kuittasin sen vain "normiähkynä". Kuten aiemmin jo mainitsin, Sloveniassa valtio tukee opiskelijaruokailua ainutlaatuisella tavalla. Täällä opiskelijat ruokailevat aivan tavallisissa ravintoloissa parilla eurolla, sillä valtio maksaa loput. Hinnat ja tarjonta vaihtelevat paikkojen mukaan, mutta tyypillinen n. 2,5€ lounas koostuu alkukeitosta, salaatista, pääruuasta (lihaa, kalaa, kanaa, pizzaa, pastaa, kiinalaista, texmexiä…) ja jälkiruuasta! Ruokakuponkeja on käytettävissä yhtä monta kuin koulupäiviä kuussa eli 20-22. Nyt varmaan voitte kuvitella sen päivittäisen ähkyn.

Ihka ensimmäinen Mariborin karttani, johon tänne tullessa oli merkattuna asuntolat sekä yliopiston rakennuksia. Ensimmäisen viikon aikana kartta täydentyi kriittisemmillä kohteilla -  keskusta-alueen ruokakuponkiravintoilla.

Tämän mahtavan mutta myös petollisen ruokaedun myötä ruokavalioni on täällä kokenut aikamoisen muutoksen. En todellakaan voi kehuskella aikaisemminkaan syöneeni huipputerveellisesti minkään oppikunnan näkemysten tai yhteiskunnan suositusten mukaisesti. Täällä musta on kuitenkin tullut niin suolaisen ja rasvaisen ruuan kuin myös makeiden herkkujen suurkuluttuja. Ja tämä makeannälkä nimenomaan on merkille pantavaa - olen nimittän sitä tyyppiä, jonka löytää juhlissa voileipäkakun ääreltä vähän väliä, mutta jolle makeista riittää vain maistiaiset (no nyt joku ajattelee että joopa joo, ooppa rehellinen :D). Täällä kuitenkin makeanhimo on lähtenyt aivan käsistä.

Olen ajatellut jatkuvan karkinnälkäni johtuvan tuosta jättilounaasta. Kun syö lounaaksi suolaista ja rasvaista, keho huutaa vastapainoksi makeaa. Aiemmin en pohtinut syytä sen pidemmälle, mutta tässä joku päivä päähäni putkahti lause "HIILARIT houkuttelee HIILAREITA", sehän se! Kylläisyyden tunteen jälkeenkin siis vielä karkkihammasta kolottaa. Nälkäisenä nautittu turbohiilarilounas aiheuttaa varmasti myös turhan korkean verensokeripiikin, joten ilmankos iltapäivällä ja illalla mieli tekee jälleen makeaa vaikka lounaan jälkeinen tukala olo olisikin tallella. Olet mitä syöt -ravintoterapeuttien kommentit ovat kaikuneet mielessäni konkretian kautta. Lounaan jälkeen on pitkään raskas ja turvonnut olo kuin suoraa Activia mainoksesta sekä lounasta seuraa aivan jäätävä väsymys (pömppömahasta puhumattakaan). Eikä mene sitten aikaakaan kun mieli tekee taas sitä makeaa…  Voimattoman olon ja jättilounaan välisen yhteyden olen tiedostanut aiemminkin, mutta vähitellen tämän tueksi alkaa loksahdella myös faktoja. Looginen selitys alkaa vaikuttaa jo erittäin hyvältä vasta-argumentilta tälle "kuolemansynnille".

Mutta se valinnan vaikeus, yksi pahimmista vihollisistani. Mulle tekee älyttömän tiukkaa tehdä terveellisempiä valintoja, kun ruokalistaa lukiessa ahneessa mielessä kiiluu vain tuon pirullisen ruokakuponkihyödyn maksimointi. Ravintolaruoka nyt ei koskaan terveellisemmästä päästä ole, vähärasvaisempia tai -hiilihydraattisempia vaihtoehtoja ei salaattien lisäksi juurikaan löydy, eikä vieraassa maassa vaikkapa lisukkeen vaihtaminen perunasta/riisista/pastasta kasviksiin ole ihan kovin yksinkertaista. Eikä se lounas ole ainut ongelma. Ihanat kadunvarsikahvilat tursuavat edullisesti mitä ihanampia kakkuja, jäätelöitä ja erikoiskahveja. Niin ja sitten vielä ne karkkihyllyt. Koitappa siinä sitten!

Elämä on valintoja ja määrätietoisesti pitäisi pyrkiä vähentämään noita paheita (huom, vähentämään, ei nyt ruveta vaihtoaikana kuitenkaan liiottelemaan :D). Ehkä skarppaus (niin ja se karppaus) ruokavalion suhteen auttaisi myös löytämään energiaa kouluhommiin ja vähentämään tätä laiskottelua. Ai kamala, laiskuus taisi olla jo neljäs kuolemansynti tässä blogitekstissä… Noh, vaikka soimaankin itseäni välillä ja kovasti kaipaan sitä kevyempää oloa, samalla kuitenkin katson elämääni täällä hitusen sormien välistä :)

Törmäsin muuten sattumalta vanhan tutun blogiin, joka käsittelee juuri vähähiilihydraattista ruokavaliota ja sen vaikutusta omaan hyvinvointiin (http://diabetesjaruoka.blogspot.com/). Näkökulma on diabeetikon, mutta mielenkiintoista ja hyödyllistä luettavaa jokaiselle. Blogi on myös paljon valaisevampi ja perehtyneempi kuin tämä mun pömppömahapostaus, suosittelen!

Ja nyt tiedoksi niille, jotka miettii että miltähän mun puntarilukemat näyttää :D Kyllä mä huomaan etenkin valokuvista hieman pyöristyneet kasvot ja vyötäröllekkin on kertyny ylimäärästä, mutta kyllä  vaatteet menee sentään vielä päälle :D Mulla on myös kuukausikortti zumbaan(!) ja lenkkimahdollisuudet ympäri kauniin kaupungin. Ja ne lenkkikelit! Mikäs siinä juostessa, kun mittari näyttää 18°C ja aurinko paistaa! Marraskuussa! Ps. huomiseks luvattu vaan 19°C...

Kirjoituksia

Niin ne päivät ja viikot kulkevat vauhdilla ohitse. Viikonpäivät ja päivämäärät ovat menettäneet merkityksensä ja parin viikon takaiset asiat tuntuvat tapahtuneen vasta hetki sitten. Allekirjoitan todellakin lauseen, että yhden lukukauden vaihto on silmänräpäyksessä ohitse. Jos vaihtoaikana haaveissa on siis esimerkiksi matkustella paljon, niin kannattaa tehdä suunnitelmia jo hyvissä ajoin. Tai kannattaisi :D Tähän asti itse olen elänyt vielä viikon kerrallaan ja jossain vaiheessa  havahdun varmasti siihen, kuinka paljon on vielä näkemättä ja kuinka vähän aikaa jäljellä.

Tähän mennessä olen käynyt Wienissä, Kaakkois-Sloveniassa (Rogaška Slatina, Olimje, Podčetrtek, Podsreda), Grazissa, Zagrebissa sekä Slovenia-tripillä maan läntisemmissä osissa ja rannikolla. Vaihtoon tullessani lensin Wieniin ja kokemukseni kaupungista ovat tähän mennessä ainoastaan lentokentältä, bussimatkalta ja juna-asemalta. Wien pitää siis ehdottomasti kokea vielä paremmalla ajalla uudelleen. Suunnittelin viettäväni siellä päivän tai kaksi ennen kuin lennän jouluksi Suomeen - joulun aikaan kaupunki on kuulemma upea! Ehkäpä Wienissä tulee pyörähdettyä myös joulukuun alussa, kun siskot tulevat visiitille :) Kaakkois-Sloveniassa kävimme päiväretkellä kielikurssiporukalla, siitä löytyy vanhempi blogipäivitys syyskuulta. Grazin reissua ei voi mullistavaksi kokemukseksi kutsua, kohteena oli nimittäin vain ja ainoastaan Ikea :D Muutettuamme Quadroon pääsimme  Hetan ja Jannen kyydissä tekemään kotiostoksia ja syömään lihapullia. Niin tosiaan, tämä suomalainen vaihtaripariskunta matkasi omalla autollaan 3600 km Posiolta Mariboriin! Aikamoista. Mutta nytpä heillä on täällä oma auto käytössään ja  hyvät mahdollisuudet matkustella ympäri Sloveniaa sekä lähimaihin. Zagrebin reissu ei myöskään ollut ihan mikään perinteinen kaupunkivisiitti... Valerialla oli ongelmia viisuminsa kanssa ja niimpä teimme päiväretken kroatialaisen byrokratian kiemuroihin Valerian, Mimin, Lukan ja Ferencin kanssa - "lähdetään toki samalla näkemään vähän kaupunkia!". Matka suurlähetystöön onnistui vielä mutkitta, mutta loppureissu olikin lähinnä komediaa. Sateinen ja ruuhkainen suurkaupunki, varmaan joltain kadunmieheltä ostettu "navigaattori" jonka mukaan esimerkiksi moottoritiellä ajaessa auto näytti lentävän pellolla, tehoton byrokratiasysteemi ilman minkäänlaista logiikkaa missä toimistossa mikäkin asia hoidetaan sekä tämän viisumiaan hoitaneen asianomaisen surkea valmistautuminen = farssi! Mutta kyllä meillä hauskaa oli kun kierrettiin kehää kaupungin ratikkakaistoilla ja yksisuuntaisilla väärästä osoitteesta aina vaan seuraavaan väärään osoitteeseen ja väärään toimistoon kunnes virka-ajat olivatkin jo ohitse :D Itse kullakin meinasi ihan vähän kiristää ja kun lopulta pääsimme mäkkiin, hyvä ruoka toi todellakin paremman mielen ja näin jälkeenpäin vain naurattaa :D Hyvä porukka pelastaa aina paljon, mutta ehkäpä suhteeni Kroatiaan kaipaa korjaamista vielä täällä ollessa... Slovenia-trip puolestaan ansaitsee paremmalla ajalla oman juttunsa kuvineen päivineen, niin upeita paikkoja nähtiin. Jospa kirjottaisin Balkan-pläjäyksen vaikka sitten kun marraskuun lopulla on tullut nähtyä myös Bosnia-Hertzegovina! Suunnitelmissa on myös ottaa selvää talvilajien maailman cup aikatauluista jos vaikka lähistöllä sattuisi tapahtumaan jotain sopivaan aikaan, myös Venetsia on houkuttavan lähellä, Slovenian omakin Venetsia Ljubljana vaatii ehdottomasti tutustumista, laskettelureissullekkin olisi täällä hyvät mahdollisuudet, Budapestiinkaan ei  kovin pitkä matka... Joo niin kuin sanoin, aikahan tässä loppuu!

Mutta palataanpa tuohon Graziin vielä. Vaihtoa suunnitellessani oli selvää, etten halua lähteä samaan kohteeseen kaverin kanssa. Ainakin mulle oli erityisen tärkeää hoitaa vaihto- ja matkajärjestelyt ilman apuja, selviytyä vaihtokohteeseen yksin, sopeutua kaupunkiin ja luoda ikiomat sosiaaliset verkostot sekä arkirutiinit ilman ketään kehen turvautua ja toisaalta myös ilman hännystelijää. Omillaan pärjääminen  uudessa ympäristössä oli jotain, mitä mun piti päästä tekemään yksin Jyväskylä-kuplan ulkopuolelle. On kuitenkin erittäin mukavaa, että mulla on ystävä kotiympyröistä lähellä :) Grazissa on nimittän tällä hetkellä Erasmus-vaihdossa hyvä koulukaverini Karo. Graz sijaitsee Itävallan kaakkoisosassa lähellä Slovenian rajaa vain tunnin junamatkan päässä Mariborista. Karo kävikin täällä viime viikonloppuna näkemässä kaupunkia ja täkäläistä vaihtariporukkaa ja Grazin reissu puolestaan odottaa minua!

Yleinen suositus taitaa olla, että vaihtoolähtö sijoittuisi kolmannen opiskeluvuoden kieppeille, jolloin ulkomailla opiskelusta on eniten hyötyä opintosuunnitelman ja tutkinnon kannalta. Noh, tämä junahan meni multa ja Karolta jo aikaa sitten. Totesimme kuitenkin kuin yhdestä suusta, että vaihtoaika opintojen loppuvaiheessa on ainakin meidän kohdalla osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Valmistumisen ja työelämän häämöttäessä irtiotto omasta elämästä on myös erittäin hyvä vaihtoehto.  Suomi, ihmiset ja oravanpyörä eivät karkaa mihinkään, tämä on ainutkertaista ja tehtävä vielä kuin siihen on mahdollisuus.

Tästä syystä tällä hetkellä tuntuu myös siltä, ettei Suomeen paluulla ole niin kiire. Alkuperäinen suunnitelmani oli palata tammikuun lopussa, jolloin ehtisin vielä mukaan 3. periodin kursseille. Suomen syys/kevätlukukaudethan ajoittuvat eri kohtaan vuotta kuin monen vaihtokohteen talvi/kesälukukaudet - kun Suomessa kevätlukukausi alkaa tammikuun puolessa välissä, niin täällä vasta aloitellaan tenttejä (vaihtaripoikkeuksia toki on) ja kesälukukausi käynnistyy sitten helmi-maaliskuun vaihteessa. Jos siis arvot vaihtolukukauden ajankohtaa, niin todennäköisemmin kesälukukausi natsaa päällekkäisyyksien suhteen paremmin kuin talvi. Mutta niin, se Suomeen paluu. Koska elämä täällä maittaa ja aika pakenee, suunnittelin näillä näkymin palaavani vasta 4. periodille maaliskuussa. Vaihdon pidentäminen koko lukuvuodeksi on käynyt myös mielessä, mutta kai sitä pitää edes muutama tärkeä kurssi käydä tänä vuonna opintojen edistämiseksi sekä palata kesäksi Suomeen uusiin haasteisiin. Syksyllä pitääkin sitten skarpata tosissaan opiskelujen suhteen.

Nyt on kuitenkin vielä aikaa nauttia siitä, ettei koulu kahlitse elämää. Neljästä valitsemastani kurssista käyn täällä käytännössä enää kahta. Yhtä itselleni tärkeää kurssia jopa odotin, mutta professori ilmoitti ensimmäisellä luennolla, että kurssin suoritusta varten tarvitsee tehdä ainoastaan powerpoint-esitys jostain kurssin aiheesta ja nähdään sitten joulukuun lopulla kun esittelette nämä toisillenne! Uskokaa tai älkää, mutta olin itseasiassa jopa pettynyt! :D Mutta toisaalta ei kyllä harmita ettei torstaiaamuisin tarvitse nousta luennoille... Ja mikä parasta, ainut mitä mun pitää tuon ppt-esityksen eteen tehdä on tiivistää mun kandi ja kääntää se englanniks. That's it :P Yhden kurssin todennäköisesti tiputan lukkaristani kokonaan pois - paljon työtä eikä kurssi edes ole tarpeellinen tutkintooni. Tämän myötä mulla on enää kaksi luentoa viikossa. Esseitä pitää toki jokunen kirjoitella ja olen totaalisesti unohtanut kuinka opiskella! :D Nyt on onneksi muutaman päivän loma kansallisista pyhistä johtuen, joten jospa tämän blogipostauksen jälkeen tapahtuisi ryhtiliike noiden kouluhommien suhteen... Tai sitten huomenna. Palkintona odottaa sitten Bratislava maanantaina!

On niitä aktiviteetteja

Huhhuh. Kuukausi Erasmus-elämää on nyt takanapäin ja univelan määrä alkaa olla myös sen mukainen. Viimeistään lukukauden alku ja Welcome Weeks lokakuun alusta lähtien ovat taanneet sen, että paljoa ei ehdi hengähtää. Koulua tosin ei voi kutsua liian rankaksi: maanantaista torstaihin luentoja on 1,5h per päivä. Siltikin päivät kuluvat aivan hurjaa vauhtia! Tässä viime viikoilta joitain poimintoja, joilloin kamera on sattunut matkaan. Seuraa ja tekemistä riittää! :)

Coctail party

24.9. Pohorje

Mariborin lasketteluskeskus Pohorje tarjoaa monenlaista tekemistä niin talvella kuin kesälläkin. Talvella ehdottomasti laskettelemaan ja katsomaan alppihiihdon maailman cuppia! Kesällä taas voi vaikka lenkkeillä huipulle. Helpommin sanottu kun tehty... :D En muista milloin viimeksi jalat olis tuntunu niin raskailta!

(Vasta) puolivälissä

Jyrkkää nousua melkein kaksi tuntia

"Are we there yet?" Eikä vieläkään vaikka näkymä antoi jo toivoa. Näitä nousuja muuten riitti.

Mutta kyllä kannatti! Mahtava fiilis!

Paluumatka ansaitusti gondolilla.

24.9. ABBA-tribute

Brittiläinen ABBA tribute band täytti tehtävänsä

ja villitsi jopa eturivin nuoret pojat.

Toivomisen varaa jäi ainoastaan keski-ikäisten laulajien esiintymisasun pituuteen...

29.9. UEFA Europa League - NK Maribor vs Birmingham City FC

Britti-fanit täyttivät Mariborin kadut jo hyvissä ajoin ennen peliä

ja työllistivät myös poliisia.

Pelissä ei ollu juurikaan mitään nähtävää (ylläri :D)

mutta tunnelmaa stadiumilla riitti!

5.10. Silent Party. Luurit korville ja tanssimaan!

Channel surfing

"I can't stop smiling!" Kyllä oli hulvattomat bileet :D

7.10. Adrenalin Day @ Pohorje

Matka ylös taittui helposti

kunnes loppuikin käsiltä tuki

eikä tolppa ollutkaan enää niin tukeva. Mutta suorilla jaloilla määränpäässä!

Sitten kiskottiin kaveria jättikeinuun.

Wohoo!

Ja päivän päätteeksi rinne alas pitkin liukurataa.

Sanat ja kuvat eivät riitä kertomaan, kuinka lomalla olenkaan normaalista elämästäni täällä. Koko ajan tuntuu olevan kiire, mutta sitä kiirettä ei voi edes verrata aikataulutettuun elämään Suomessa. Saas nähdä milloinka täällä elämä tasaantuu, jos tasaantuu ollenkaan. Tähän asti on menty sellaisella mentaliteetilla, että kyllähän taas yhden päivän ja illan jaksaa venyä, kun kerranhan vaan täällä ollaan. Jos ei vielä rivien välistä pysty lukemaan, niin kyllä, viihdyn täällä edelleen erittäin hyvin! :) Yksi takaisku kohdalleni kuitenkin sattui. Hyvä onneni kääntyi hetkeksi viime lauantaina, kun ihana lemppari syystakkini lähti uuden omistajansa matkaan baarin naulakosta (niinkuin parin muunkin takit..). Takki harmittaa, mutta vielä enemmän murhetta aiheutti taskussa olleet kotiavaimet. Joo, ei ollut mikään älynväläys jättää avaimia taskuun ja mielessä oli kyllä poimia ne talteen varmuuden vuoksi... mutta mutta. Ja nyt täällä asuntolassa pitää sitten vaihdella lukkoja. Laskua odotellessa! Kävin tosin tekemässä vakuutusyhtiötä varten rikosilmoituksen, joten eiköhän sen pitäisi hoitua. Ja tämä nyt on pieni murhe verrattuna siihen, että yksi espanjalainen tyttö ryöstettiin samana yönä. Tärisevä ja itkuinen tyttö turvonneen huulen kanssa päihittää kyllä takkihuolet. Kuulemma oli kävellyt yksin toisesta baarista toiseen, ja veikkaisin että pimeää joenrantaa pitkin... Edelleenkin pidän Mariboria turvallisena kaupunkina, mutta kyllähän nyt tervettä järkeä pitää käyttää liikkui sitten kuinka lintukodossa tahansa.

Terkkuja kaikille Suomeen! Täälläkin kesä alkaa tulla päätökseen ja kelit muistuttaa Suomen syksyä, viime viikonloppuna vuorien päällä oli jopa lunta! Päivisin onneksi aurinkoa kuitenkin vielä riittää. Huomenna aamulla lähtö Slovenia Tripille viikonlopuksi!

Vielä loppuun aina niin ihana Kaija Koo, joka jälleen kerran on asian ytimessä.