Checklist vaihtoonlähtijälle

Tämän blogin perimmäinen tarkoitus on välittää kuulumisia koti-Suomeen sekä toimia itselleni jonkinlaisena päiväkirjana vaihtoajasta. Blogi myös korvaa vaihtoraportin kotiyliopiston kv-palveluiden käyttöön, joten olen tässä pikkuhiljaa koonnut sekalaista muistilistaa (ah listat <3), jos vaikkapa joku vaihtoonlähtijä sattuisi tänne eksymään. Vinkit koskevat erityisesti Sloveniaa ja Mariboria, mutta osittain käypiä varmasti myös muihin maihin lähtiessä. Osa on itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti tästä on jollekkin jotain hyötyä :)

TO-DO LISTALLA ENNEN LÄHTÖÄ

• Hakulomake ja learning agreement kohdeyliopistoon
• Apurahahakemus
• Opintotukimuutos
• Osoitteenmuutos (taloyhtiö & posti)
• Vakuutukset (koti- & matkavakuutus)
• Eurooppalainen sairaanhoitokortti 
• Pankkiasiat: uusi tunnuslukulista, e-laskut, IBAN/SWIFT koodit, toinen pankkikortti (hyvä olla mukana esim. sekä Visa Electron että Mastercard/Visa)
• Ulkomaille lähtevien ilmottautumislomake yliopistolle
• Puhelinliittymä, nettisopimus, sähkösopimus
• Reseptit ja lääkkeet
• Matkustusilmoitus (ulkoasiainministeriö)
• Ilmoitus muutosta ulkomaille tai tilapäisesta oleskelusta ulkomailla (Kela)
• Oleskelulupa- ja viisumikäytännöt (EU-maihin ei tosin viisumia tarvitse & oleskelulupa hoidetaan paikan päällä) 

PASSIKUVAT

Näille on tarvetta jatkuvasti. Neljän arkki tuskin riittää. Välillä vaaditaan virallinen kuva, välillä saattaa pärjätä ihan vain printatullakin. (Passikuva kannattaa skannata koneelle, jotta voi sitten printata lisää jos ja kun oikeat loppuvat...)

• Accommodation formalities, 2 kpl
• Recidence permit, 1 kpl
• ISIC-kortti, 1 kpl (International Student Identity Card, tilaa täältä). Tämän tilasin jo Suomessa, koska sain sillä alennusta lennosta. Muuten ei ole tullut vielä tarvetta. 
• ESN-kortti, 1 kpl
• ÖBB-alennuskortti, 1 kpl. 19,90€ alennuskortti Itävallan juniin, jolla saa hinnasta melkein puolet pois. (Alennuskortti & junalippu Wienistä Mariboriin maksoi yhteensä lähes saman verran kuin normaalihintainen lippu, joten järkevä ostos jos käyttää ÖBB:tä toistamiseen)
• Kirjastokortti, 1 kpl

RESIDENCE PERMIT

Sanovat että tälläinen tulee olla jos oleskelet maassa pidempään kuin 3kk. Byrokratian kiemuroita nam. Tätä varten:

• Passi / henkilökortti
• Acceptance letter
• Eurooppalainen sairaanhoitokortti
• Vuokrasopimus / muu vahvistus asumisesta jos asut yksityisessä vuokrakämpässä
• Kopiot edellisistä
• Declaration of finances. Tämän dokumentin saat ESN:ltä eikä vaadi muuta kuin oman allekirjoituksesi - vakuuttaa että sinulla on riittävästi varoja Sloveniassa oleskelusi aikana.
• Kuva (3,5 × 4,5cm). Ja tämän pitää olla virallinen. Esim. jos hampaat näkyvät tai tausta on väärä tai pää on suhteessa liian pieni tai muuta höpönlöpön, niin ei muuta kun uusia kuvia ottamaan.
• 8,80€ luvasta & 2€ ID-kortista 
• Kärsivällisyyttä.

OTA MUKAASI MYÖS

• LAN-kaapeli. Saatat tarvita piuhan päästäksesi verkkoon
• Toinen puhelin paikallista puhelinliittymää varten
• Matkavakuutus
• Skannatut & printatut dokumentit kaikesta mahdollisesta
• Juustohöylä. Jos matkalaukussa on tilaa, kannattaa ottaa  mukaan joitain muitakin syömävehkeitä. Ja vedenkeitin on myös todella näppärä! Mutta onhan niitä kauppoja täälläkin.
• International dinneriä varten jotain tarjottavaa (& rekvisiittaa) Suomesta

MUUTA HUOMION ARVOISTA

• Asiat saattavat tapahtua raastavan hitaasti, joten älä hermostu jos sähköposteihisi ei vastata, acceptance letteriä ei kuulu tai paikan päällä et tahdo saada informaatiota ihmisiltä, joiden tulisi jakaa sitä työkseen. Kaikki järjestyy kyllä ja sinnikkyys palkitaan!
• Älä ylläty ensimmäisellä käynnilläsi asuntolan vessassa: saatat tarvita oman vessapaperirullan.
• Lakanat löytyy asuntolasta, mutta tarvitset omat pyyhkeet.
• Hanavesi Sloveniassa on juomakelpoista
• Mariborissa löydät käyttöösi usein avoimen wifi-verkon
• Hintataso täällä esim. vaate- ja ruokakaupoissa (poislukien alkoholihyllyt :P) ei ole suomalaisellekaan paljoa totuttua halvempi, mutta muuten eläminen, kuten ulkona syöminen ja juominen, taksilla kulkeminen jne. jää ~puoleen Suomen hinnoista.

Olet todellakin mitä syöt

Niin siinä sitten kävi, että viime viikolla vihdoin flunssa taltutti myös mut ja pakotti laittamaan Erasmus-elämän pienemmälle vaihteelle. Syksy, asuntolallinen ihmisiä saman katon alla sekä vaihtarielämä ovat todellakin tehneet tehtävänsä, sillä täällä sairastaa vuorollaan jokainen, epäonnisimmat pahimmassa tapauksessa joka kierroksella. Minä, en-ole-koskaan-kipeä, sinnittelin kyllä viimeisten joukkoon, mutta sain kuin sainkin myös osani jäätävästä kurkkukivusta ja rumimman kuulosesta yskästä koskaan. Nyt alkaa olo onneksi olla kaikin puolin parempi - tauti hellittää ja viikon breikki tuntuu itseasiassa oikein hyvälle.

Yksi asia fyysisessä olossani kuitenkin mättää: täällä ollessani olen muutenkin ollut tavallista voimattomampi. Aluksi ajattelin sen johtuvan uudesta ympäristöstä ja vieraasta kielestä,  myöhemmin hektisestä elämäntavasta ja univelasta. Osuutensa toki näilläkin, mutta viime aikoina olen alkanut kuitenkin syyttää yhä enemmän ruokavaliotani. Huomasin runsaiden lounaiden vaikuttavan olooni jo heti vaihtoajan alussa, mutta kuittasin sen vain "normiähkynä". Kuten aiemmin jo mainitsin, Sloveniassa valtio tukee opiskelijaruokailua ainutlaatuisella tavalla. Täällä opiskelijat ruokailevat aivan tavallisissa ravintoloissa parilla eurolla, sillä valtio maksaa loput. Hinnat ja tarjonta vaihtelevat paikkojen mukaan, mutta tyypillinen n. 2,5€ lounas koostuu alkukeitosta, salaatista, pääruuasta (lihaa, kalaa, kanaa, pizzaa, pastaa, kiinalaista, texmexiä…) ja jälkiruuasta! Ruokakuponkeja on käytettävissä yhtä monta kuin koulupäiviä kuussa eli 20-22. Nyt varmaan voitte kuvitella sen päivittäisen ähkyn.

Ihka ensimmäinen Mariborin karttani, johon tänne tullessa oli merkattuna asuntolat sekä yliopiston rakennuksia. Ensimmäisen viikon aikana kartta täydentyi kriittisemmillä kohteilla -  keskusta-alueen ruokakuponkiravintoilla.

Tämän mahtavan mutta myös petollisen ruokaedun myötä ruokavalioni on täällä kokenut aikamoisen muutoksen. En todellakaan voi kehuskella aikaisemminkaan syöneeni huipputerveellisesti minkään oppikunnan näkemysten tai yhteiskunnan suositusten mukaisesti. Täällä musta on kuitenkin tullut niin suolaisen ja rasvaisen ruuan kuin myös makeiden herkkujen suurkuluttuja. Ja tämä makeannälkä nimenomaan on merkille pantavaa - olen nimittän sitä tyyppiä, jonka löytää juhlissa voileipäkakun ääreltä vähän väliä, mutta jolle makeista riittää vain maistiaiset (no nyt joku ajattelee että joopa joo, ooppa rehellinen :D). Täällä kuitenkin makeanhimo on lähtenyt aivan käsistä.

Olen ajatellut jatkuvan karkinnälkäni johtuvan tuosta jättilounaasta. Kun syö lounaaksi suolaista ja rasvaista, keho huutaa vastapainoksi makeaa. Aiemmin en pohtinut syytä sen pidemmälle, mutta tässä joku päivä päähäni putkahti lause "HIILARIT houkuttelee HIILAREITA", sehän se! Kylläisyyden tunteen jälkeenkin siis vielä karkkihammasta kolottaa. Nälkäisenä nautittu turbohiilarilounas aiheuttaa varmasti myös turhan korkean verensokeripiikin, joten ilmankos iltapäivällä ja illalla mieli tekee jälleen makeaa vaikka lounaan jälkeinen tukala olo olisikin tallella. Olet mitä syöt -ravintoterapeuttien kommentit ovat kaikuneet mielessäni konkretian kautta. Lounaan jälkeen on pitkään raskas ja turvonnut olo kuin suoraa Activia mainoksesta sekä lounasta seuraa aivan jäätävä väsymys (pömppömahasta puhumattakaan). Eikä mene sitten aikaakaan kun mieli tekee taas sitä makeaa…  Voimattoman olon ja jättilounaan välisen yhteyden olen tiedostanut aiemminkin, mutta vähitellen tämän tueksi alkaa loksahdella myös faktoja. Looginen selitys alkaa vaikuttaa jo erittäin hyvältä vasta-argumentilta tälle "kuolemansynnille".

Mutta se valinnan vaikeus, yksi pahimmista vihollisistani. Mulle tekee älyttömän tiukkaa tehdä terveellisempiä valintoja, kun ruokalistaa lukiessa ahneessa mielessä kiiluu vain tuon pirullisen ruokakuponkihyödyn maksimointi. Ravintolaruoka nyt ei koskaan terveellisemmästä päästä ole, vähärasvaisempia tai -hiilihydraattisempia vaihtoehtoja ei salaattien lisäksi juurikaan löydy, eikä vieraassa maassa vaikkapa lisukkeen vaihtaminen perunasta/riisista/pastasta kasviksiin ole ihan kovin yksinkertaista. Eikä se lounas ole ainut ongelma. Ihanat kadunvarsikahvilat tursuavat edullisesti mitä ihanampia kakkuja, jäätelöitä ja erikoiskahveja. Niin ja sitten vielä ne karkkihyllyt. Koitappa siinä sitten!

Elämä on valintoja ja määrätietoisesti pitäisi pyrkiä vähentämään noita paheita (huom, vähentämään, ei nyt ruveta vaihtoaikana kuitenkaan liiottelemaan :D). Ehkä skarppaus (niin ja se karppaus) ruokavalion suhteen auttaisi myös löytämään energiaa kouluhommiin ja vähentämään tätä laiskottelua. Ai kamala, laiskuus taisi olla jo neljäs kuolemansynti tässä blogitekstissä… Noh, vaikka soimaankin itseäni välillä ja kovasti kaipaan sitä kevyempää oloa, samalla kuitenkin katson elämääni täällä hitusen sormien välistä :)

Törmäsin muuten sattumalta vanhan tutun blogiin, joka käsittelee juuri vähähiilihydraattista ruokavaliota ja sen vaikutusta omaan hyvinvointiin (http://diabetesjaruoka.blogspot.com/). Näkökulma on diabeetikon, mutta mielenkiintoista ja hyödyllistä luettavaa jokaiselle. Blogi on myös paljon valaisevampi ja perehtyneempi kuin tämä mun pömppömahapostaus, suosittelen!

Ja nyt tiedoksi niille, jotka miettii että miltähän mun puntarilukemat näyttää :D Kyllä mä huomaan etenkin valokuvista hieman pyöristyneet kasvot ja vyötäröllekkin on kertyny ylimäärästä, mutta kyllä  vaatteet menee sentään vielä päälle :D Mulla on myös kuukausikortti zumbaan(!) ja lenkkimahdollisuudet ympäri kauniin kaupungin. Ja ne lenkkikelit! Mikäs siinä juostessa, kun mittari näyttää 18°C ja aurinko paistaa! Marraskuussa! Ps. huomiseks luvattu vaan 19°C...