Ja niin tuli joulu, mutta missä välissä?

Täällä ollaan Suomessa, lomalla lomasta :) Pari viikkoa joululomaa ja uuden vuoden jälkeen takaisin Mariboriin vielä reiluksi kuukaudeksi. Mihin se syksy oikein vierähti?

Syys- ja lokakuun alkuhuuman jälkeen arki Mariborissa tuli kuin tulikin vastaan. Ei elämästä toki tylsää tullut, mutta vaihtohuumasta tuli osa normaalia arkea - uusi elämäntapa ja siihen liittyvät tapahtumat muuttuivat rutiineiksi. Rutiineilla tarkoitan mm. päivittäisiä lounastreffejä, kahta luentoa viikossa, alkuviikon pyykinpesua ja kouluhommia (kyllä, olen puuhastellut myös kotiaskareiden sekä muutaman esseen ja powerpointin parissa :D), keskiviikon Erasmus-bileitä, illanviettoja vaihtarikavereiden kanssa ja viikonlopun reissuja. Sinänsä tosin päivittäistä tai viikottaista ohjelmaa ei ole todellakaan ollut kiireeksi asti. Elämä on leppoisaa ja vapauttavaa, sillä velvollisuuksista ei ole tietoakaan. Päivät ja viikot kuluvat edelleen silti aivan kamalaa vauhtia! Mariboriin palauttuani vaihtoaikaa on jäljellä viisi viikkoa. Viisi viikkoa! Joulu ja Suomi-visiitti taisi tulla ihan hyvään saumaan. Ensinnäkin, sain tuotua täyden lastin tavaraa jo nyt kotiin, mikä vähentää päänvaivaa helmikuussa kun kotiinlähdön aika koittaa. Toiseksi, hetken hengähdyksen jälkeen loppuvaihto tuntuu varmasti vielä entistä merkityksellisemmältä. Viimeistään nyt huomaan, kuinka kiintynyt olen tuohon kaupunkiin ja tapaamiini ihmisiin. Maribor ei tosiaan ole enää vain kaupunki, johon tulin viettämään yhden lukukauden.

Mariborin lisäksi olen kolmen kuukauden aikana nähnyt paljon myös muuta ympäröivää Eurooppaa. Olen ollut etuoikeutetussa asemassa asuessani näin otollisella paikalla matkustelua ajatellen. Viime lauantain vietin Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa kierrellen nähtävyyksiä, viime keskiviikkona olin ESN:n XMAS bileissä samaisessa kaupungissa, jonne kokoontuivat vaihtarit ympäri maan, ja lukukauden alussa vierailin kymmenisen muuta kohdetta ympäri kaunista Sloveniaa.

Anna ja Ljubljana

Muuta entistä Jugoslaviaa näin lokakuun pikavisiitillä Kroatian Zagrebissa sekä marraskuussa Balkan-tripillä Bosnia-Herzegovinassa, jossa kävimme Sarajevossa ja Mostarissa. Vielä 20 vuotta sitten samaan Jugoslavian sosialistiseen liittovaltioon kuuluneet Bosnia-Herzegovina ja Slovenia ovat kirjaimellisesti nykyään aivan eri maata. Bosnia-Herzegovina on selkeästi itämaisempi, kärsineempi ja köyhempi valtio, jonka vaikea historia ja poliittiset kiemurat ulottuvat sodan ajoilta aina nykypäivään saakka. Tämän syksyn aikana kiinnostus muuta maailmaa ja historiaa kohtaan on kyllä noussut aivan uudelle tasolle, ja Bosnia-Herzegovina jos mikä todella herättää ajatuksia ja saa sukeltamaan Wikipediaan...  Tiesittekö, että maassa on yhteensä 700 vaaleilla valittua edustajaa, yli 140 ministeriä sekä 3 presidenttiä, joista aina yksi vuorollaan toimii valtionpäämiehenä kahdeksan kuukautta kerrallaan, hallintojärjestelmän ylläpitoon kuluu noin 60% valtion budjetista!  (Siskon kommentti: "Kuulostaa yhtä toimivalta elimeltä niiden hallitus ku JYY, sanois Vellu Soukka!")

Marraskuussa tein myös viikonloppureissun kolmen saksalaisen kanssa Budapestiin Unkariin, jonka historiallinen arkkitehtuuri sai myös kaipaamaan kouluaikojen hissan kirjoja; kukas se Sissi olikaan ja milloinkas oli se Itävalta-Unkarin aika... Kyllä muuten kannatti lähteä reissuun saksalaisten kanssa. Usein tällaisissa tilanteissa ajautuisin kartanpitelijän ja päällepäsmärin rooliin, mutta saksalaisten suunnitelmallisuuden ja organisisointihalun ollessa ehkä omani potenssiin kymmenen, luovutin suosiolla ohjat ja nautiskelin letkan perällä maisemista räpsien valokuvia. Ja kyllä muuten viihdyin! Eivät meinanneet edes uskoa, kun kerroin että tämä poikkeaa normaalista käytöksestäni aika lailla, "I'm on vacation from my leadership!" :D Yleistäen saksalaiset ovat siis erittäin organisointikykyisiä, perusteellisia ja täsmällisiä. Kunnioitettavia luonteenpiirteitä toki, mutta paketin mukana kolikon kääntöpuolella puolestaan tulevat esiin kriittisyys, tuomitsevuus ja ennakkoluulot totuttua huonompaa tai erilaista kohtaan. "This could never happen in Germany" on lause, jonka olen kuullut vähän liiankin usein... Mutta erittäin mukavaa matkaseuraa joka tapauksessa ja Budapestihan on aivan mahtava! Vaikuttava kaupunki, jossa kierreltävää riittää useaksi päiväksi (niin ja illaksi - pimeällä valaistus imartelee mahtipontista kaupunkia entisestään).

Niin ja sitten se Wien ja vielä pari kertaa Wien. Lokakuun lopussa teimme päivän roadtripin Slovakian Bratislavaan ja Itävallan Wieniin. Tuolloin Wienin osuus jäi pikakierrokseksi, joten tottahan toki sinne piti päästä uudelleen, ensin siskojen kanssa viikonlopuksi ja vielä päiväksi ennen Suomeen paluutani. Wien on upea, kulttuuririkas ja helppo kaupunki turistille: paljon nähtävyyksiä, joista useimmat sijaitsevat kävelyreitin varrella keskustassa ja tarvittaessa paikasta toiseen pääsee kätevästi metrolla. Ja sitten ne kolme asiaa mitä turistin tulee Wienissä kokea: Sacherkakku, Wiener schnitzel ja klassinen musiikki. Joulunaikaan listaan tulee ehdottomasti lisätä myös joulumarkkinat (erityisesti Rathausilla) sekä Glühwein. Joulukuussa Wien on kyllä ihana valoineen ja joulukojuineen. Ainut huono puoli on se, että en ole yksin samaa mieltä - väkeä meinaan riittää.

Viikonloppuna vietin siis vielä yhden ekstralauantain tuossa ihanassa kaupungissa, sillä lentoni Suomeen oli sunnuntaiaamuna. Päivällä treffasin pikaisesti Karoa ja hänen vaihtokavereitaan Grazista, jotka sattumalta osuivat samana viikonloppuna Wieniin. Kun tuo porukka suuntasi Jokereiden European Trophy peliin, hengailin loppupäivän onnistuneesti itsekseni. Kiersin jouluisia keskustan katuja, kävin Karlsplazin joulumarkkinoilla,  bongasin vieressä olevan konserttitalon, päätin poiketa sisään ja ajauduin kuuntelemaan kahdeksi tunniksi Bachia :D Viime hetken lippu neljällä eurolla ja salissa vain sekunteja ennen kuin kapellimestari astui lavalle.

Karlskirche

Wiener Musikverein

Nyt keskityn hetkeksi joulun viettoon ja Suomi-elämään ja painun sitten takasin muille maille ottamaan kaiken irti viimeisistä viikoista Sloveniassa. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!
- Keeka

Ainiin. Moni muuten varmaan miettii, millä nimellä vaihtarikaverit mua oikein kutsuvat. Esitellessäni itseni saan jatkuvasti vastaan tyrmistyneen katseen "Sorry, could you repeat?" :D Joo, ehkäpä Kerttuli ei oo ihan helpoimmasta päästä ulkomaiseen(kaan) suuhun. Kun yritän tarjota lempiänimeä Keeka, moni vastaa että se on ihan yhtä vaikea! Niinpä mulle on jäänyt käyttöön Kerttuli-nimi, jota itseasiassa aika harva käyttää edes Suomessa :D Kerttuli, Kertulli, Gertli, Kertulii, Khertuli... noh, useimmiten ainakin tunnistan itseni :D